Juupasen juu. Tämä viikko on ollut yhtä alamäkeä. Tänään on tosin ollut helppoa lasten kanssa, mutta eilen Niko joutui jäämään Ikeassa isin kanssa autoon. Taitaa olla joku uhmaikä päällä, kun ei mikään kelpaa. Esim. isi piirtää auton. Ei kelpaa, siihen ei olisi saanut piirtää renkaita! Isi piirtää uuden auton ILMAN renkaita. Ei kelpaa, siihen olisi pitänyt piirtää renkaat! Ja kun isi lopettaa piirtämisen, alkaa hirveä huuto.
Tänään on siis lasten kanssa mennyt hienosti. (Niko oli koulussa ja sai hymynaaman :-))
Mutta nyt äidillä paloi pinna ayin kanssa. Hän oli Millan kanssa leikkimässä leikkihuoneessa ja mitä siellä tehtiinkään? Erilaisilla kynillä (tussia, sakuraa...) sotkettiin huonekaluja, seiniä, ikkunalauta (josta väri ei lähtenyt edes pois). Millan kädet, jalat, housut ja paita... Se ei mennyt minun jakeluuni, että AIKUINEN ihminen antaa lapsen tehdä tuollaista sotkua! Niinpä nopeasti kiihtyvänä ihmisenä korotin ayille ääntä, että EN HALUA että paikkoja sotketaan ja kävin itse siivoamaan.
Ayilla tuli itku...
Loppupäivän hän oli sitten todella surullinen, poissatolaltaan, vihainen... en tiedä, mitä noista.
Lepyttyäni sanakirjan kanssa selitin, etten ole hänelle vihainen, mutta en tiedä, miten kiinalaiset ottavat tällaiset asiat. Harmittaa hänen puolestaan, että näin viikonlopun alla kävi tällainen välikohtaus, mutta ei minusta minun tarvitse ihan kaikkea sulattaa ja oikaista hymyssä suin. Olen huomannut, ettei sillä ole juurikaan vaikutusta. Samalla tavalla Milla saa touhuta kuin ennen kieltämistäkin, oli sitten kyse vaarallisesta tai muuten vaan kielletystä asiasta.
Maanantaina nähdään, onko meillä enää ayia...
Terveisin: 0-100:n kiihtyvä alle viiden sekunnin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Kiinalaisen on niin suunnattoman vaikea sanoa lapsille EI. Sama asiahan on myös lapsen itkun kanssa, jota he eivät kestä kuunnella yhtään.
Nimimerkillä "Julma lapsiaan itkettävä äiti".
Voihan olla, että hän säikähti ihan todella, mutta muista myös se, että he ovat maailmanmestareja myös tekoitkussa... Niin kamalalta kuin tuo näyttääkin kirjoitettuna mutta elämä on opettanut tuon tosiasian.
Heh, 0-100:aan viidessä sekunnissa: Porsche Turbo, sanoisi Poika. Se on autokorteista PARHAIN!
Ei ole varmaan ihan helppoa kahden niin erilaisen kulttuurin ymmärtää aina toisiaan. Toivottavasti ayi tulee töihin maanantaina!
Suzhouren: Joo, kyllä on tullut jo huomattua, että heidän on äärettömän vaikea sanoa lapselle "ei". Ja asia usein puetaankin muotoon, "ettei äiti halua plaa plaa plaa...". Mutta kun äidin silmä välttää, hommat jatkuu samaan malliin. Huoh...
Minä luulen, että meidän ayi säikähti ihan tosissaan. En ole koskaan ennen (1v6kk) korottanut hänelle ääntäni. Jospa tästä oli hänelle jotain hyötyä, jos jatkaa länkkäriperheessä. Jos äiti sanoo jotain "ei", se myös tarkoittaa "EI"!
Perheenäiti: Että löytyi jotain ihailtavaa tästä "kiihtymisestä" ;-)
Kieltämättä, nämä kulttuurit eroaa toisistaan "jonkin verran..."
Mä olisin ihan varmasti räpsähtänyt tuosta vähintään yhtä nopeasti! Vastaavanlaisia juttuja sattuu välillä, pienemmässä mittakaavassa, ja ei sitä vaan aina tajua, että eikö järki sanoa ettei noi toimita... Vaikka olen megatyytyväinen meidän ayiin, niin aina ei silti tajua. Onneksi suurimmaksi osaksi on ihan unelma!
Satu: Veit sukat suustani :-)
Lähetä kommentti