Ja että tiskikonekin vielä :-(

Tämä päivä ei oikein ole ollut tämän äidin päivä. Oikeasti siitä on hyvin vaikea löytää mitään mieltä virkistävää! Onkohan tämä niitä päiviä vai ihan tavallisia hankalia päiviä, jotta osaisin sitten huomenna nauttia Shanghain reissusta?!

Kaikkea verenpainetta nostattavaa en varmasti enää muistakkaan, (onneksi,) mutta aika pitkälle ne liittyvät lapsiin. Molempiin. Pienempi on ottanut vähän liiankin hyvin mallia isoveljestään, joka ei normaalisti vietä päiviään kotona. Minä olisin kyllä hermoraunio, kun olen jo tottunut "yhden lapsen politiikkaan" näin päiväsaikaan. Omaa rauhaa, päiväunia, hiljaista hipsuttelua. Nuo jos vietäs nyt pois... "PUFFF", en tiedä miten kävisi. Tulisiko blogiakaan enää kirjoitettua? Epäilen. Tai sitten teksti muuttuisi painokelvottomaksi... tai olisin oikeasti hermoraunio. Ihanat, raivostuttavat, rakkaat, rasittavat lapset. Niitähän ne on. Mussukat... :-)

Kaikki alkoi jo aamusta. Milla päätti herätä yhtäaikaa meidän muiden kanssa, vaikka äidillä oli suunnitelmissa suunnistaa vielä takaisin sänkyyn, kunhan saa miehet matkaan. (Tänään ei päikkäreitä saanut otettua, kun Niko tuli jo 12:00 kotiin, oli äidillä tällainen pieni backup plani, jota ei sitten tullut toteutettua. Plääh.)
10:00 alkoi kirjeenvaihto opettajan kanssa, joka päätyi puheluun ja Nikon kanssa jutteluun. Kipeän sormen kynsi, joka oli pois lähdössä, oli revennyt. Poika pakkasi repun ja tavaransa, käski äidin tai isin tulla hakemaan kotia 1½-tuntia aikaisemmin.
Puhelun jälkeen poika jäi nätisti koulun loppuun saakka. Pientä lahjontaa tosin tarvittiin...

Känkkäinen, äkäinen poika paljastui sitten heti herkkukipon (se pieni lahjonta...) syönnin jälkeen.
Muulivaihteen heitti myös Milla päälle, mm. kaatamalla mehua sohvalle! Tyttö tasantarkkaan tiesi, ettei mehun kanssa mennä olohuoneeseen, ja kun asiasta sanoin ja komensin, katsoi silmiin ja alkoi kaatamaan mehua vaaleille sohville! Siis ei voi olla totta! reilu 1½-vuotta ja tekee jo ilkeyksiä! Ei Niko koskaan tuollaisia temppuja tehnyt pienenä... Onneksi.

Koko päivä oli yhtä vastustamista, ei yhtään asiaa voinut tehdä nätisti, ei kumpikaan muuleista :-(

Illansuussa lähdettiin käymään sisäleikkipaikalla ja lähtöä sinnekkin tehtiin pidemmän kaavan kautta. (Milla istui tänään ensimmäiset jäähynsä. Mehun kaadosta tuli ensimmäinen ja uloslähtiessä toinen. En kyllä muista enää miksi!)
Leikkipaikalla alkoi uusi marina. "Ei täällä ole ketään leikkikaveria!" Ja kun oltiin pois lähdössä ½-tuntia myöhemmin, ei poikaa meinannut saada pois...

Ayille olin antanut hommaksi pestä parvekkeiden lasiset kaiteet, kun me lähdettiin leikkipaikalle. En tiedä, onko silmissäni vikaa, vai missä, mutta ei ne kaiteet kyllä puhtailta näyttäneet, lattiat kylläkin. Ärrrrr!!! Eikö MIKÄÄN voi tänään mennä helposti ja oikein?! No ei....

Illalla kun isi oli jo tullut kotiin, päätti äiti sitten löysätä kiristynyttä vieteriään kuumalla kylvyllä. Aah. Lapset leikkii isin kanssa ja rauha on maassa. Nyt minä pulahdan...

Olinpa sitten omaa tyhmyyttäni laittanut tiskikoneen päälle ennen kylpyyn menoa ja huomasin, että tiskikonekkin käyttää KUUMAA VETTÄ! Siinä kisassa jäin kakkoseksi.
Hailakan vilusessa vedessä istuskelin ja tietyin väliajoin aukaisin kuumavesihanaa, että sain taas parisen litraa kuumaa vettä viluisille kintuilleni. Tätä jatkui ja jatkui...

Loppu hyvin kaikki hyvin. Sain sen KUUMAN kylpyni, rennot ja lämpimät lihakset, sekä löysän vieterin!

Elä koskaan aliarvioi kuuman kylvyn voimaa...