maanantai 9. helmikuuta 2009

Pauketta ja rutinaa

Välillä olemme suuren popcornikattilan sisällä, lasikuvun takana. Välillä vähän kauempana kattilasta. Vain rasva ja kuumuus puuttuvat. Sellaiset ovat fiilikset kiinalaisen "kynttiläjuhlan" päivänä kun ilotulitteita ammutaan ihan solkenaan ympäri kaupunkia! Ei muuten naurata yhtään :-(
Milla oli juuri mennyt nukkuumaan niin eiköhän eräs perhe laittanut portille sellaisen monta metriä pitkän (valehtelematta 10 metriä on aika lähellä), hillittömän kovaäänisen papattimaton paukkumaan! Ja mitä siitä seurasi? Tyttö heräsi todella peloissaan. Takertui vain syliin, hoki äitiä ja valitti kovaa ääntä. Silloin olisi tehnyt mieli käydä laittamassa se papattimaton pää sen sytyttäjän takalistoon...
Miksi näitä "pakollisia paukutuksia" ei voida hoitaa ihmisten aikaan, vaan vasta nukkumaan menon jälkeen?! Vai käyvätkö he nukkumaan ihan normaalistikkin vasta 12 jälkeen?! Ei ainakaan meidän naapurit...
Toivottavasti pauke loppui nyt tämän valittamisen aikana tai kohta nousee savu korvista :-(

Tuli sitten katsottua kolmas osa Kuorosodasta ja pitää todeta, että olisi pitänyt eilen pitää mölyt mahassa. Tänään (siis Suomessa eilen...) olivat kyllä Irina ja Veeti tehneet huonot valinnat! Irinan kappalevalintaa en kyllä ymmärrä ollenkaan ja Veeti oli mielestäni valinnut liian vaikean biisin, tai sitten äänentoisto (ainakaan tässä läppärissä) ei ollut oikein kohillaan. Noh, Irina tippui ja se oli mielestäni ihan oikein. Onneksi en ole pörssimeklari tai muu ennustaja... olisin kyllä ollut jo ajat sitten työttömänä ;-)

Jahas. Kuunnellaan ja palaillaan. Kello lähestyy yhtä, taidan siirtyä pehkuihin... (ja sota tuntuu edelleen jatkuvan jossain kauempana...)

Hyvää yötä.

5 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Voin hyvin kuvitella ajatuksesi, kun papatit alkoivat paukkumaan. Aseelle olisi varmaan ollut käyttöä, hih

Kaikki aasialaiset tuntuvat aloittavan juhlinnan vasta silloin, kun keskiverto suomalainen menee jo nukkumaan!

(ja poliisi pitää soittaa naapuriin, jos sieltä kuuluu klo 22 jälkeen ääntä, Suomessa siis, heheee)

MaaMaa kirjoitti...

Paukkupommit on ihan ahterista; en ymmärrä niiden iloa yhtään - sattuu korviin, silmät räpsyy eikä niissä o mitään nähtävääkään. Toivottavasti lopettivat ajoissa räiskeen, ettei teidän yö menny ihan puihin... !

Mä haastoin sut blogissani kertomaan "hurjan kokemuksen" - käy kurkkaamassa säännöt mun blogista ja toivottavasti otat haasteen vastaan
:)

Anonyymi kirjoitti...

Se (paukuttelu) KUULUU Kiinalaiseen uuteen vuoteen eika siina ulkomaalaisten herkkia korvia oteta huomioon ;-). Ei kiinalaisia haittaa papattimattojen rajayttely klo 02:35.Se on osa heita!
Yksi osa kiinalaisuutta on siis METELI (olet varmaan huomannut). Puhutaan kovaa, soitetaan musaa kovaa puistoissakin, rakastetaan meluavia leluja... Kiinalaiset eivat tunne oloaan kotoisaksi hiljaisuudessa. Arvaa, kun me vietiin meidan Beijingin aikainen ayi mokille, keskelle ei mitaan, Suomessa...

Meilla onneksi lapset eivat olleet koskaan herkkia ilotulituksille. Ei paljon unta haitannut vaikka naapurit paukuttelivat. Suurin mielenkiinto ilotulituksista vuosien varrella karisi ja hereilla ollessaankaan ei heita enaa hirveasti kiinnostanut rynnata ikkunaan katsomaan.

Itse aikuisena on kuitenkin herkkauninen ja kylla otti aivoon taallakin Diwalin aikaiset paukutukset kun olisi tehnyt mieli nukkua...

Kati kirjoitti...

Kummasti kun sitä on 15vrk kuunnellut noita paukkeita, niin on oppinut jo nukkumaankin, pikkuneitikin veti eilen unta, vaikka ikkunat helisi paukuista (miksi se iso pata pitää korkeiden kerrostalojen väliin laittaa paukkumaan, kun tuntuu että ikkunat tulee sisään niistä jysähdyksistä!). Monta kertaa on kyllä tullut jo huokaistua ja todettua, että vaikka nämä kiinalaiset raketit ehkä karkoittaa näitä paikallisia pahoja henkiä, niin saavat kyllä aikaiseksi suomalaisia räyhänhenkiä. Tehnyt tosiaan mieli käydä tunkemassa papatit ja padat sanonko minne muutamaan kertaan. Onneksi taitaa nyt rauhoittua. Suomalainen uusivuosi on tämän jälkeen kesyä :-p

Nina kirjoitti...

Nanna: Tätä kiinalaista tyyliä paukutella silloin kun siltä tuntuu, ei kyllä koskaan opi ymmärtämään.

MaaMaa: Yö meni ihan hyvin. Lopettivat ennen yhtä paukuttelun. Onneksi...
Kiitti haasteesta! Otan vastaan :-)

Suzhouren: Nimenomaa KUULUU!
Oli varmaan ayille aika ahdistavaa "nauttia" Suomen hiljaisuudesta mökillä ;-D

Kati: Suomalainen uusi vuosi on kyllä TOSI kesyä :-D