keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Tervehdys!

Siis oikeesti. Minne se aika oikein juoksee? Kohta on jo toukokuu ohi mennyt ja se tarkoittaa, että ollaan jo KUUKAUSI vietetty kotona!!!

Suomeen palatessa fiilikset olivat erilaiset kuin lomalle tullessa. Aikaisemmin pään täytti vain se mieletön herkuttelu, nautiskelu, shoppailu ja lähes turistina oleminen.
Nyt ovat päällimmäiset ajatukset olleet talon rakentaminen, toisen auton hankkiminen, pihan laittaminen.

Yläkerran seinät on nyt tasoitettu. Siivousta vaille valmis pohjamaalaukselle. Sitten pitäisi suunnistaa tapetti ja laminaattikaupoille.

Toista autoa on etsitty. Uutta tai käytettyä. Katsotaan, joko tällä viikolla saadaan päätös etsinnälle. Toiveita olis...

Pihalla olen saanut omenapuut ja päärynäpuun vapautettua verkoista ja siistittyä juuren. Jopa kevätlannoitetta sain ensimmäisen kerran heitettyä puiden juurelle ja se tuntui kyllä aika hienolta. Jospa minusta tulisikin pieni viherpeukalo ;-)

Lapset ovat nauttineet ulkoilusta ihan satasella. Satoi tai paistoi, ulkona ollaan ja telmitään. Metsässä käydään kävelyllä ja kiipeillään puissa. Tutkitaan eläimiä, syödään vanhoja puolukoita jne... Elo on "hieman" rikkaampaa kuin Kiinassa. En voisi enää kuvitellakkaan asuvani kerrostalossa näiden lasten kanssa.

Niko kaipaa kavereitaan Kiinasta. Erityisesti mielessä pyörivät painikaverit Roope ja Samuel, sekä koulusta kauniimpaa sukupuolta oleva Karen.
Välillä me vanhemmat ollaan ihan tyhmiä, kun ollaan muutettu takaisin Suomeen. Niin paljon kaverit vaikuttavat lapsen elämään.

En usko, että koskaan tulee niin paljoa ikävä Kiinaan, että haluaisin sinne enää muuttaa. Ainakaan pienten lasten kanssa Hangzhouhun.
Kohta kun saadaan vielä toinen auto taloon, helpottuu elämä kummasti. Päästään lasten kanssa päivisin käymään liikennepuistossa, Nallikarissa, sukuloimassa ja kyläilemässä jne...

Tässä pikainen "paniikki" postaus. Jatkoa varmasti seuraa, kunhan saan aikaa raavittua tähänkin hommaan.

Hei vaan ja mukavaa kesän alkua kaikille!
Kiinaan ystäville terkkuja; Teitä on ikävä!