Hyvästi Hangzhou.

Tähän sitä on nyt tultu. Monet kerrat olen miettinyt, miltä tämä tuntuu, viimeinen lähtö Hangzhousta. Miten paljon on haikeutta ilmassa? Mitä ja ketä tulee ikävä? Vai onko olo vain helpottunut, kun pääsee kotiin?

Eilen muuttofirman miehet kävivät pakkaamassa tavarat ja muutamassa tunnissa homma oli selvä. Lähes tyhjä asunto meillä viimeisenä vuorokautena asuinpaikkana.

Lapsilla paljon leikkimistä naapureiden lasten kanssa, itselläni haikeita hyvästejä. Kyllä, niin sinä kävi. Naapureita tulee ikävä sekä niitä ihmisiä, jotka ovat pitäneet yhtyettä tavalla tai toisella. Yhteyden pito on ollut tiiviimpää, kuin Suomessa ystävien kanssa, ja se on ollut minulle elintärkeää, päivät kun olen kotona viettänyt neitosen kanssa, ilman omaa äidinkieltäni puhuvia ihmisiä ymärilläni.

Hyvältä tuntuu. On asioita, joita täältä ottaisin mukaan, mutta niitä pitää ruotia sitten myöhemmin tarkemmin, kun ollaan kotiuduttu, joten jatkoa Kiinasta vielä tulee :-)

Istumme autossa, matkalla kohti lentokenttähotellia. Kamat huoneeseen, bussilla lentokentälle ja maglevilla Shanghaihin syömään. Siunattu maglev...

Siinäpä se. Huomenna aamulla lähtee lento kohti Helsinkiä. Sinivalkoisin siivin...

Tässä viimeinen postaus Kiinasta.

Palaillaan.

(Kirjoitettu Kiinassa tiistaina, lisätty blogiin torstaina)

Niin se aika rientää...

Niin. Taas on viikko vierähtänyt, enkä ole tänne saanut kirjoitettua mitään!



Minne se aika menee? Millä ajalla minä ennen tänne postailin? Innostumisesta se kait on kiinni. Nyt vain on niin paljon muutakin ajateltavaa, kuin blogin kirjoittaminen.



Samalla tavalla minä käyn muiden blogeja lukemassa ja facebookin kautta yhteyttä pitämässä, mutta jotenkin tämä blogi ei vaan ole herättänyt "suuria tunteita ja haluja".



Kolmen viikon päästä ollaan jo kotona... Suomessa... Huomenna tulee vieraita. Reilun viikon päästä lähdetään katsomaan formuloita. Siitä 1½-viikkoa ja...


Nikolla on perjantaina viimeinen koulupäivä. Päätettiin ottaa poika jo tässä vaiheessa pois koulusta, kun tulee vieraitakin, ettei tartte olla bussia odottamassa joka päivä 15:30, sitä kun saattaa siihen aikaan olla jossain ihan muualla viilettämässä. Helpompaa.


Tavaroita on läpikäyty, mitä lähtee Suomeen mukaan, mitä jää. Vielä on jotain pientä säätöä tekemättä, mutta kyllä se siitä.


Kovasti odotetaan muuttofirmaa (jota ei kuulemma ole vielä edes valittu!) tekemään arviota tavaramäärästämme, että osaa vähän arvioida, pitääkö vielä "tiivistää" tavaraa vai voidaanko vielä ostaa jotain. Suomeen saadaan pakata firman piikkiin vain 14 kuutiota. Tänne tullessahan se oli 5 kuutiota, Millaa kun ei ollut silloin vielä olemassakaan (tai olihan se ihan pikki pikki riikkisenä ;-))


edit jo julkaisemattomaan tekstiin. Poika on sairastunut. Kerran on oksentanut ja käväisi lämpäkin. Viimeinen koulupäivä olikin sitten jo keskiviikko, joka poikaa kovasti surettaa :-(


Kyllä me pojan läksiäiset ja Suomiesitelmä käydään koulussa vielä pitämässä. Pitäähän nyt pikkumiehen päästä kaverinsa hyvästelemmään, ei sitä ihan noin vain voi häipyä maisemista.

Mutta nyt tämä äiti luovuttaa ja lähtee nukkumaan. Kello tulee 12 ja muut nukkuu jo täyttäpäätä!

Oikein hyvää Pääsiäistä kaikille!