Huhuu?!

Onko täällä ketään?

Olen miljoona tsiljoona kertaa ajatuksissani tänne kirjoittanut päivityksen, mutta en sitten ole illalla jaksanut asiaa enää ajatellakkaan. Pikainen päivitys tulee tästäkin.

Olen palannut töihin. Ihanaa! Saa juoda kahvit rauhassa ja käydä syömässä.
Lapset viihtyvät tarhassa erinomaisesti, joka on ihan loistohomma :-)

Mulla niska-hartiaseutu alkoi vihottelemaan, koitankin nyt kaikkea mahdollista, saadakseni sen kuntoon. Sama vaiva mulla oli joskus 10-vuotta sitten, jollon tymyyttäni aloin syömään kaikenmaailman myrkkyjä kivun turrutamiseksi ja lihasten rentouttamiseksi, mutta en enää.
Ensimmäisenä olen aloittanut akupunktiossa käynnin. Tänne on vasta avattu uusi kiinalaisten akupunktiovastaanotto, jossa olen nyt pari kertaa käynyt, mutta valitettavasti heidän toimintansa ei ole minua vielä vakuuttanut, kun vertailukohteena on toinen kiinalainen akupunktiota antava hoitolaitos Kuusamossa... Annan vielä yhden mahdollisuuden, sitten lähden naprapathille, joka ainakin tehoaa. Hierontaakin olen ajatellut ottaa ihan säännöllisesti, ihan kuin silloin "ennen vanhaa", kun viimeksi kävin töissä. (Kotona ollessa näitä ongelmia ei ole ollut läheskään samassa mittasuhteessa kuin työelämässä.)

Lunta on tänä talvena ollut ihan riittämiin. Nyt on vettä. Vielä jos taivaalta sataa lisää, emme pääse enää meidän kotitietä pitkin enää minnekkään. Se on jo nyt kuin pottupelto, pihatiemmekin on paljon paremmassa kunnossa :-D (Mies kyllä sanoi, että pitää varmaan ostaa Audi Q7:a, että päästään kotoa liikenteeseen ;-) Vain lottovoitto puuttuu...)

Meistä on tullut luomuilijoita. Kaikki mahdollinen ostetaan tai tilataan luomuna. Samoin haemme "ehtaa tavaraa", eli oikeeta luomu lehmän maitoa suoraan maatilalta kerran viikossa. Tai nyt meitä on onneksi kaksi perhettä jakamassa tämän maito keikan, niin ei tarvitse ajaa kuin joka toinen viikko maidon hakuun, se paikka kun ei ole ihan tässä meidän kylällä, vaan 20min. ajomatkan päässä. (Joo, ihan hirvee matka ;-))

Koitan saada kirjoiteltua tiheämmin, jos täällä käy vielä kurkkioita. Tai sitten jos olet FB;ssa, voidaan "ystävystyä" siellä ja vaihdella kuulumia?!

Heippa vain ja oikein ihanaa kevättä!

Hyvää Joulua!

Nautiskelua

Tämä on yhtä nautiskelua.
Nautitaan, kun saa joulua laittaa kaikessa rauhassa.
Nautitaan, kun saa itse paistella joululaatikoita.
Nautitaan, kun on lunta maassa ja kova pakkanen. Voi sitä ihanaa ääntä, joka lähtee lumesta, kun siinä kävelee :-)
Nautitaan lintujen ruokkimisesta.
Nautitaan mäenlaskusta.
Nautitaan jäätyneellä lammella leikkimisestä.
Nautitaan miehen kanssa lapsettomista kaupunkireissuista.
Nautitaan takan- ja leivinuunin polttamisesta.
Nautitaan viallisten lamppujen etsimisestä jouluvaloista.
Nautitaan ihan kaikesta!

Kaksi edellistä joulua alkoi kiireellä. Matkalaukut sisään, kynttilöiden etsiminen ja sytyttäminen, kiireesti leivinuuniin tulet ja esille ne jouluvalot ja koristeet, jotka löytyivät ja toimivat.
Siis varsinaisia pikajouluja. Viime vuonna mies kävi yksin ostamassa kaikki joululahjatkin, kun minun piti täällä kotona laitella kiireellä joulua.

Kiireettömyys kunniaan ja nautiskelemaan :-D

PS: Täällä tuoksuu vasta paistettu lanttulaatikko. NAMI :-)

Moikka!

Tervehdys pitkästä aikaa :-) Sen miljoona kertaa kun olen ajatellut päivittää blogia, sen miljoona kertaa se on jäänyt. Mutta nyt, nyt minä yritän :-)

Täällä sitä kärvistellään pimeässä ja vetisessä kelissä. En enää muistanutkaan (lyhyt on muisti...) miten inhottavaa aikaa tämä lumettomuus pimeyden keskellä onkaan. Yäk.

Syksy on mennyt vauhdilla. Yläkerta alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Wc:stä puuttuu enää kaapiston ovet, allas, peili ja peilin päälle lamppu. Meidän makkarista puuttuu vaatehuoneen liukuovet. Niin ja verhoja en ole ennättänyt vielä edes miettiäkkään, mutta eihän niillä mitään näin pimeällä teekkään, se homma jää varmasti ensi kevääseen :-)

Muutama viikko sitten oltiin raatoja. Oliko sikaa vai ei, mutta sairaita oltiin koko porukka ja lapset ovat vieläkin räkätaudissa, vaikkakin virtaa riittää ihan kiitettävästi.

Minusta on tullut varsinainen kirppishörhö. Kerran viikossa pitää päästä lähikirppikselle tonkimaan, mitä kivaa sinne on tullut. Lapsille varsinkin löytyy vaatetta ja leluja. On siellä kyllä paljon sellaistakin tavaraa, etten itse kehtaisi edes myyntiin viedä! Vai miltä kuulostaisi likainen hiusharja 1e. Ostaisitko?

Nyt on päästy jo vanhoihin ruutiineihin ja linnuille on ostettu ruokaa. Niitä on kiva seurata pihalla, kun käyvät paukuttamassa talipötköä nälissään, tai ihan huvin vuoksi. Närhi ja orava yrittävät aina viedä isoimmat saaliit mutta aina sitä joku ennättää ikkunan taakse hätistelemään, etteivät vie kaikkia ruokia pienemmiltä. Odotellaan vielä pakkasia, ennen kuin viedään kunnon safkat pöytään, tai sitten jouluksi ;-)

Meillä on pihalla pieni lampi. Muutamana päivänä oli jo sen verran pakkasta, että lampi jäätyi ihan kunnolla ja päästiin vähän kengillä luistelemaan. Uskomatonta, miten noin pienet asiat saavat lapset innostumaan ulos lähdöstä! Ei tarvinnut tapella pukemisien kanssa kun vain mainisti sanan;"lampi". No nyt sitä ei voi houkuttimena käyttää, paitsi että voihan sinne heitellä vaikka kiviä...

Ruokaerkkeriin olen aloittanut verhojen teon. Kangas ostettiin jo joskus neljä vuotta sitten, mutta jäi sattuneesta syystä silloin käyttämättä. Koko Kiinan reissun ajan roikkuivat samat "jouluverhot" ikkunoissa, ja ne on nyt pesussa, enkä viitsi edes silittää niitä ennen joulukuuta. Värkätään nyt ajankuluksi(?) uusia verhoja, ennen kuin joulunaika pukkaa päälle.

Kyllä se vain on niin ihanaa olla omassa kotona. Ottaa auto alleen silloin kun siltä tuntuu ja viedä tenavat ukille ja mummille hoitoon. Ei tarvitse olla varaamassa autoa ja tietää aikatauluaan vähintään vuorokautta ennakkoon. Kiinassa pienten kanssa ei turvallisuus syistä viitsinyt lähteä minnekään julkisella taksilla ellei ihan pakko ollut. Varsinkin jos joutui ajelemaan hiljaisempia katuja lähellä rakennustyömaita. Siinä meidänkin kodin vieressä olevassa risteyksessä oli yksi päivä betoniauto vetänyt pakun kylkeen... Herättäviä tapauksia. Mutta onneksi ollaan täällä ja yleisesti ottaen ihmiset ajaa turvallisesti, vaikka poikkeuksiakin joukostamme löytyy.

Bauhaussista on tullut meidän hyvä ystävämme. Sieltä saa kyllä melkein mitä vaan. On äidille ja isille jotain. Viimeksi lähti mukaan kynttilöitä, amarylliksiä ja wc-pytty. Sopivan pitkä matka, että neiti saa aina vetästyä päiväunet mennessä ja tulomatkalle voi lähteä massu täynnä Koti Pizzan tuotoksia, tai ottaa kaffet kainaloon.
Loistavaksi paikan tekee myös leikkauspalvelu. Ostat jonkin kokoisen tason, he leikkaavat, pyöristävät ja viimeistelevät sen sinulle valmiiksi! Tekevät paljon muitakin juttuja, mutta tuota me käytettiin. Hieno juttu!

Röhröh taudistahan täällä kohistaan ja kovaa. Itsekkin haluaisin saada selville, että oliko meillä röhröh, mutta jos testi maksaa yli 100e, taidan jättää menemättä. Joulun alla tuokin raha on todella kova sana kun lähtee lelukauppaan pukkia auttelemaan.

Noniin, sainhan minä arjesta jotain kirjoitettua kun oikein yritin :-) Siitä se lähtee! Jos vaikka vähän tiheämmin... mutta en kyllä voi luvata!

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa ja ensimmäistä adventtia! Ollaan yhteyksissä :-)

Huhuu pitkästä aikaa :-D

Tervehdys piiiitkästä aikaa! Niin monta kertaa kuin olenkin aikonut kirjoittaa blogia, on se aina jäänyt muiden hommien, naamakirjan ja muiden blogien jalkoihin. Ei vain ole jaksanut iltaisin aloittaa meittimistä, mistä sitä kirjoittaisi. Aina kun vain on ollut aikaa, olen kyllä käynyt lukemassa blogeja, joita olen jo pitkään seurannut, vaikka aina en saisikaan aikaiseksi kommentoida. Eli ei sitä ihan kokonaan olla unohdettu blogimaailmaa.

Kesä on ollut aivan upea. Välillä sadepäiviä on jo oikein odotettukkin, onkohan niitä yksi ollut koko kesän aikana!

Talon rakentaminen on edistynyt niin pitkälle, että yläkertaankin päästään jo muuttamaan. Vaatehuone ja wc ovat vielä kesken, samoin puuttuu lapsilta vaatekaapit, mutta muuten sinne voisi jo sisustusta suunnitella. Hiljaa hyvä tulee. Lapset kuitenkin ovat jo saaneet omat huoneensa ja alakerrasta on suurin osa yläkertaan kuuluvista tavaroista saatu siirrettyä ylös. Ah ihanata kun koti siisteytyy.

Yhtään ei olla vielä sairasteltu. ”Kop kop”. Syksy tulee, toivottavasti sama jatkuu mahdollisimman pitkään. Johan tuota sairasteltiin ihan varastoonkin kiina-aikana.
Niko aloittaa tarhassa maanantaina. Kolmena päivänä viikossa pääsee poika leikkimään ikätovereiden kanssa. Saapa nähdä, mitä mieltä Milla on, kun ei aamupäivisin olekkaan isoveikka kaverina. Repeääköhän äidin housun lahkeet kun neiti on vailla leikkiseuraa, se nähdään sitten.
Niin on kaikki ”kiinalaiset” siirtyneet takaisin Kiinaan. Tuntuu ihan omituiselta, että me jäätiin tänne ja toiset jo kirjoittelee blogejaan Kiinassa. Erikoinen tunne... Se tosiaan on nyt sitten ohitse... Hyvä niin. Paljon helpompaa on pienten lasten kanssa olla täällä kotona kuin Kiinassa. Kavereita meillä kaikilla tietenkin on ikävä, mutta nähdään sitten ensi kesänä lomailun merkeissä.

Kontti tuli ja kaikki tavaratkin. Mitään ei ollut mennyt rikki, paitsi että kahta säilytysrasiaa oli joku hiirulainen käynyt maistelemassa. Nälkä on täytynyt kaverilla olla kun on plastic maistunut. Onneksi oli häipynyt ennen kuin kontti meillä purettiin.
Lisääntyneen aktiviteetin myötä on tietokoneen käyttö vähentynyt huomattavasti. Tavaroiden siirtelyä paikasta a paikkaan b, uimarannalla käyntiä pari kertaa päivässä, kiikuttamista, leikkimistä, pihan siistimistä, ruoan laittoa, saunomista (joka ikinen päivä!) ja pyykkäämistä. Aamulla ulko-ovi auki ja illalla kiinni. Aikasta erilaista elämää kuin Kiinassa. Suurin hurmos on jo haihtunut, sen mukana se typerä virne ruokakaupassa ;-). Mutta elämisen helppoudesta jaksaa nyt nauttia, kun sitä ei välillä ollut. Talossa on nyt kaksi autoakin, joten päästään muksujen kanssa päivisinkin liikkeelle jos haluttaa.

Ihanaa olla kotona ja suunnitella sisustusta ja pihaa se luppoaika, joka kaikesta arkiaskareesta jäljelle jää. Katsotaan nyt, miten tämän blogin käy. Perusarkea en osaa kirjoittaa kiinnostavaan tyyliin, eikä siihen olisi aikaakaan. Voin käydä tätä päivittämässä välillä, jos vain jutunjuurta riittää. Jos innostun joskus enemmälti blogia kirjoittamaan, on edessä varmaan uuden blogin tekeminen, mutta katsotaan nyt. Ilmoittelen sitten tänne tai blogeihinne, kenellä niitä on, jos saan jotain aikaiseksi.

Täällä sitä ajellaan kohti Kuusamoa. Sukulaisten mökille saunanlauteiden uusiminen ja kesäkelkkamäki odottavat. Samalla käydään kiinalaisen lääketieteen osaajalla vähän piikkiä ottamassa ja yrttejä hakemassa. Kerrankin on luvattu sateetonta kun Rukalle mennään. Yleensä aina sataa enemmän tai vähemmän ja on ollut kylmää.
Mutta heippatirallaa tällä erää. Nauttikaa kesän viime hetkistä ja syksyn ensi päivistä. Ihanaa kun on neljä vuoden aikaa! Kynttilät kaapissa odottaa ;-)

(Ja jälleen on julkistaminen kaksi päivää myöhässä ;-) Kotona ollaan ja kaikki muut jo nukkuvat "rankan" päivän jälkeen. Onneksi olin kirjoittanut autossa tämän kirjoituksen :-) Heippa!)

Tervehdys!

Siis oikeesti. Minne se aika oikein juoksee? Kohta on jo toukokuu ohi mennyt ja se tarkoittaa, että ollaan jo KUUKAUSI vietetty kotona!!!

Suomeen palatessa fiilikset olivat erilaiset kuin lomalle tullessa. Aikaisemmin pään täytti vain se mieletön herkuttelu, nautiskelu, shoppailu ja lähes turistina oleminen.
Nyt ovat päällimmäiset ajatukset olleet talon rakentaminen, toisen auton hankkiminen, pihan laittaminen.

Yläkerran seinät on nyt tasoitettu. Siivousta vaille valmis pohjamaalaukselle. Sitten pitäisi suunnistaa tapetti ja laminaattikaupoille.

Toista autoa on etsitty. Uutta tai käytettyä. Katsotaan, joko tällä viikolla saadaan päätös etsinnälle. Toiveita olis...

Pihalla olen saanut omenapuut ja päärynäpuun vapautettua verkoista ja siistittyä juuren. Jopa kevätlannoitetta sain ensimmäisen kerran heitettyä puiden juurelle ja se tuntui kyllä aika hienolta. Jospa minusta tulisikin pieni viherpeukalo ;-)

Lapset ovat nauttineet ulkoilusta ihan satasella. Satoi tai paistoi, ulkona ollaan ja telmitään. Metsässä käydään kävelyllä ja kiipeillään puissa. Tutkitaan eläimiä, syödään vanhoja puolukoita jne... Elo on "hieman" rikkaampaa kuin Kiinassa. En voisi enää kuvitellakkaan asuvani kerrostalossa näiden lasten kanssa.

Niko kaipaa kavereitaan Kiinasta. Erityisesti mielessä pyörivät painikaverit Roope ja Samuel, sekä koulusta kauniimpaa sukupuolta oleva Karen.
Välillä me vanhemmat ollaan ihan tyhmiä, kun ollaan muutettu takaisin Suomeen. Niin paljon kaverit vaikuttavat lapsen elämään.

En usko, että koskaan tulee niin paljoa ikävä Kiinaan, että haluaisin sinne enää muuttaa. Ainakaan pienten lasten kanssa Hangzhouhun.
Kohta kun saadaan vielä toinen auto taloon, helpottuu elämä kummasti. Päästään lasten kanssa päivisin käymään liikennepuistossa, Nallikarissa, sukuloimassa ja kyläilemässä jne...

Tässä pikainen "paniikki" postaus. Jatkoa varmasti seuraa, kunhan saan aikaa raavittua tähänkin hommaan.

Hei vaan ja mukavaa kesän alkua kaikille!
Kiinaan ystäville terkkuja; Teitä on ikävä!

Hyvästi Hangzhou.

Tähän sitä on nyt tultu. Monet kerrat olen miettinyt, miltä tämä tuntuu, viimeinen lähtö Hangzhousta. Miten paljon on haikeutta ilmassa? Mitä ja ketä tulee ikävä? Vai onko olo vain helpottunut, kun pääsee kotiin?

Eilen muuttofirman miehet kävivät pakkaamassa tavarat ja muutamassa tunnissa homma oli selvä. Lähes tyhjä asunto meillä viimeisenä vuorokautena asuinpaikkana.

Lapsilla paljon leikkimistä naapureiden lasten kanssa, itselläni haikeita hyvästejä. Kyllä, niin sinä kävi. Naapureita tulee ikävä sekä niitä ihmisiä, jotka ovat pitäneet yhtyettä tavalla tai toisella. Yhteyden pito on ollut tiiviimpää, kuin Suomessa ystävien kanssa, ja se on ollut minulle elintärkeää, päivät kun olen kotona viettänyt neitosen kanssa, ilman omaa äidinkieltäni puhuvia ihmisiä ymärilläni.

Hyvältä tuntuu. On asioita, joita täältä ottaisin mukaan, mutta niitä pitää ruotia sitten myöhemmin tarkemmin, kun ollaan kotiuduttu, joten jatkoa Kiinasta vielä tulee :-)

Istumme autossa, matkalla kohti lentokenttähotellia. Kamat huoneeseen, bussilla lentokentälle ja maglevilla Shanghaihin syömään. Siunattu maglev...

Siinäpä se. Huomenna aamulla lähtee lento kohti Helsinkiä. Sinivalkoisin siivin...

Tässä viimeinen postaus Kiinasta.

Palaillaan.

(Kirjoitettu Kiinassa tiistaina, lisätty blogiin torstaina)